Prologi
Mietin koko viimeisen lokakuun viikon, mikä olisi paras päivä lähteä kuvaamaan.
Lähtökohtana sään lisäksi oli se, että kuu olisi sopivan pieni, eli kasvava ja max. 50%, jotta se ei valaisisi liikaa tähtitaivasta. Ennen lähtöä totesimme, että revontulia tulisi näkymään.
Lähtö sovittiin Joensuun pääkirjaston parkille. Meitä lähtijöitä oli lopulta neljä. Viidellä kiinnostuneella oli erilaisia esteitä, mutta tämä oli opiksi: Whats App:lla ei voi selvittää kaikkea hetkistä toimintaa, missä on muuttujia paljon!
Kuvauspaikka oli Patvinsuon vieressä olevalla Suomunjärvellä.
Timo
Puut heijastuivat Sihvonlampien ja Suomunjärven välisen puron pinnasta
Matkalla
Lähdimme siis 26.9. klo 13 jälkeen Jakokosken tähtitornille, mistä haimme kalustoa: EQ6-jalustan, 200 mm peiliputken ja okulaarit. Timolta löytyi paristokäyttöinen virtalähde seurantalaitteeseen. Kuvauskameroina olivat Nikonin, Canonin ja Olympuksen järkkärit, sekä Timon Canonin kinofilmijärkkäri vuosimallia 1997, jonka kuvia ei vielä ole kehitetty.
Ajoimme ensin Enon kautta retkeilykeskuksen parkkipaikalle, missä autojen määrä hämmästytti. Median uutiset Covid-19 -kotimaan matkailusta oli siis totta! Kävimme katsomassa Kuikkaniemen ja mietimme parasta kuvaussuuntaa. Päätimme, että suunta olisi pohjoiseen päin, jotta revot saataisiin kuviin.
Lähtö tornilta 
Parkkipaikalla oli tungosta 
Vanhalla kalasaunalla 
Kuikkaniemessä
Kuvauspaikka
Palasimme takaisin, ja ajoimme eteläiselle parkkipaikalle, missä oli grillausliesi ja puita (nimi kartan mukaan Matinniemi?). Söimme eväitä, joimme kahvin ja aloimme etsiä sopivaa kohtaa, missä olisi paras näkymä pohjoiseen ja itään. Otimme kuvia auringonlaskusta
Retkievästä 
Henri ottaa kuvaa 
Auringonlasku Suomunjärvellä 
Aurinko painuu mailleen
Kuvauspaikka löytyikin 100 m länteen päin. Siitä sitten kantamaan kalustoa rannalle. n. 35 kg:n jalusta oli painava kannettava; onneksi oli pitkospuut suon yli.
Taivas pimeni, ja pilvet uhkasivat lännen suunnalta.
Idässä Seulaset näkyivät klo 19-20 vielä matalalla ja heikosti.
Kun pimeys sitten saapui kaikki, alkoi näyttää paremmalta Suomen pimeimmässä kolkassa.
Pimeä ei ollut niin pimeää kuin saattoi odottaa, sillä 70% kasvava kuu oli takanamme matalalla horisontin yläpuolella. Se näkyi hieman metsän läpi etelässä ja valaisi maisemaa.
Siellä näkyi tietysti myös Saturnus ja Jupiter melko lähellä horisonttia.
Kuu ja revontulet maalasivat taivasta 
Otava keinui yläpuolelle 
Kalusto paikoilleen
Tähtiä ja revontulia
Kokeiltuamme kaukoputken käyttöä ja kameroitten asetuksia, alkoi jossain vaiheessa tulla kylmä ja palasimme autojen luokse rantaan.
Oli ilahduttava nähdä nyt taivas ja sääennusteen varoitukset pilvistä näyttivät suuresti liioitelluilta. Patvinsuon taivas näytti parhaat puolensa. Etsimme kaikki tähtikuviot, mitä saattoi tunnistaa.
Revontulia kuvasimme myös ja ihan kelvollisia kuvia saimme. Otava keinahteli yläpuolella majesteetillisella tavalla.
Lopuksi söimme jäljelle jääneet eväät ja makkarat lämpenivät ulkokeittiön tulessa. Porokahvi ja tee.
Meillä oli teltta ja makuupussit mukana, mutta päätimme lähteä yöllä pois, jotta saamme kaluston helposti takaisin Jakokoskelle.
Ennen lähtöä löysimme vielä Härän tähtikuvion korkealla taivaalla. Pegasus-neliöstä yritimme jäljittää Andromedan galaksia.
Tyytyväisinä, mutta väsyneinä palasimme kotiin.
Retkeläiset: Erkki, Henri, Jani ja Timo (teksti)
