Tähtitieteen Harrastusyhdistys
Sääntömääräinen vuosikokous pidettiin hybridikokouksena 8.4.2021. Osallistujia oli 12 henkeä. Osa oli paikanpäällä Piparkakkutalolla ja osa osallistui kokoukseen nettiyhteyden välityksellä.
Seulaset ry:n puheenjohtajaksi valittiin Janne Laukkanen
Halitukseen valittiin Juha Myller, Ilkka Piiroinen ja Matti Holopainen.
Lisää tietoa vuosikokouksesta ja toimintakauden 2021 tulevista suunnitelmista hallituksen järjestäytymiskokouksen 13.4.2021 jälkeen.
Tähtikallio ja ympäristö laitettiin talvikuntoon lauantaina 24.10.2020. Jakokosken kyläyhdistyksen järjestämään talkootapahtumaan osallistui runsaasti kyläaktiiveja ja myös Seulasten jäseniä. Kyläyhdistys ja Seulaset ovat tehneet usean vuoden ajan hyvää yhteistyötä yleisötapahtumien järjestelyissä. Seulaset ovat huolehtineet tähtinäytösiltojen sisällöstä ja kyläyhdistys on huolehtinut esitystiloista ja tarjoilusta Tähtikallion jykevien kivimuurien suojassa. Syksyisin on järjestetty myös yhteinen Halloween-juhla, joka on ollut hyvin suosittu. Valitettavasti tämän vuotinen Halloween, kuten myös yleisölle tarkoitetut tähtinäytännöt on peruutettu, mutta ovathan tilat ja ympäristö nyt siinä kunnossa, että tapahtumia voidaan taas järjestää, kunhan yleinen koronatilanne joskus helpottaa.
Lauantain sää suosi talkooväkeä. Hieman aamusta tiputteli vielä lunta taivaalta, mutta päivän edetessä sää parani ja muuttui jopa aurinkoiseksi. Projektivastaava Saara jakoi työpartioille tehtävät ja hommat pääsivät käyntiin. Kunnostus/huoltokohteina olivat muun muassa; päärakennuksen katto ja rännit, museotykki, pihamaa-alueen ja planeettapolun haravointi, polttopuiden teko, aurausviittojen pystytys jne……..
Sen verran syksy oli jo saanut otetta ja jäädyttänyt kattoa ja tykkiä, ettei aivan kaikkia roskia saatu puhdistettua. Tulevalla viikolla on luvassa lämpimämpää ja silloin voidaan sitten homma viedä niiltä osilta loppuun. Talon ja tykin ympäristö saatiin puhdistettua puista varisseista lehdistä, samoin kuin ylös tornille kulkeva planeettapolku. Myös polttopuut pantiin halki – poikki ja pinoon liiterin suojiin. Myös ränni- ja aurausviittaprojekti onnistui.
Ulkona hienossa syyssäässä oli mukavaa ja turvallista työskennellä. Talkoomuonitus oli sisätiloissa ja siellä pidettiin hyvää huolta käsihygieniasta ja turvaväleistä.
Prologi
Mietin koko viimeisen lokakuun viikon, mikä olisi paras päivä lähteä kuvaamaan.
Lähtökohtana sään lisäksi oli se, että kuu olisi sopivan pieni, eli kasvava ja max. 50%, jotta se ei valaisisi liikaa tähtitaivasta. Ennen lähtöä totesimme, että revontulia tulisi näkymään.
Lähtö sovittiin Joensuun pääkirjaston parkille. Meitä lähtijöitä oli lopulta neljä. Viidellä kiinnostuneella oli erilaisia esteitä, mutta tämä oli opiksi: Whats App:lla ei voi selvittää kaikkea hetkistä toimintaa, missä on muuttujia paljon!
Kuvauspaikka oli Patvinsuon vieressä olevalla Suomunjärvellä.
Timo
Matkalla
Lähdimme siis 26.9. klo 13 jälkeen Jakokosken tähtitornille, mistä haimme kalustoa: EQ6-jalustan, 200 mm peiliputken ja okulaarit. Timolta löytyi paristokäyttöinen virtalähde seurantalaitteeseen. Kuvauskameroina olivat Nikonin, Canonin ja Olympuksen järkkärit, sekä Timon Canonin kinofilmijärkkäri vuosimallia 1997, jonka kuvia ei vielä ole kehitetty.
Ajoimme ensin Enon kautta retkeilykeskuksen parkkipaikalle, missä autojen määrä hämmästytti. Median uutiset Covid-19 -kotimaan matkailusta oli siis totta! Kävimme katsomassa Kuikkaniemen ja mietimme parasta kuvaussuuntaa. Päätimme, että suunta olisi pohjoiseen päin, jotta revot saataisiin kuviin.
Kuvauspaikka
Palasimme takaisin, ja ajoimme eteläiselle parkkipaikalle, missä oli grillausliesi ja puita (nimi kartan mukaan Matinniemi?). Söimme eväitä, joimme kahvin ja aloimme etsiä sopivaa kohtaa, missä olisi paras näkymä pohjoiseen ja itään. Otimme kuvia auringonlaskusta
Kuvauspaikka löytyikin 100 m länteen päin. Siitä sitten kantamaan kalustoa rannalle. n. 35 kg:n jalusta oli painava kannettava; onneksi oli pitkospuut suon yli.
Taivas pimeni, ja pilvet uhkasivat lännen suunnalta.
Idässä Seulaset näkyivät klo 19-20 vielä matalalla ja heikosti.
Kun pimeys sitten saapui kaikki, alkoi näyttää paremmalta Suomen pimeimmässä kolkassa.
Pimeä ei ollut niin pimeää kuin saattoi odottaa, sillä 70% kasvava kuu oli takanamme matalalla horisontin yläpuolella. Se näkyi hieman metsän läpi etelässä ja valaisi maisemaa.
Siellä näkyi tietysti myös Saturnus ja Jupiter melko lähellä horisonttia.
Tähtiä ja revontulia
Kokeiltuamme kaukoputken käyttöä ja kameroitten asetuksia, alkoi jossain vaiheessa tulla kylmä ja palasimme autojen luokse rantaan.
Oli ilahduttava nähdä nyt taivas ja sääennusteen varoitukset pilvistä näyttivät suuresti liioitelluilta. Patvinsuon taivas näytti parhaat puolensa. Etsimme kaikki tähtikuviot, mitä saattoi tunnistaa.
Revontulia kuvasimme myös ja ihan kelvollisia kuvia saimme. Otava keinahteli yläpuolella majesteetillisella tavalla.
Lopuksi söimme jäljelle jääneet eväät ja makkarat lämpenivät ulkokeittiön tulessa. Porokahvi ja tee.
Meillä oli teltta ja makuupussit mukana, mutta päätimme lähteä yöllä pois, jotta saamme kaluston helposti takaisin Jakokoskelle.
Ennen lähtöä löysimme vielä Härän tähtikuvion korkealla taivaalla. Pegasus-neliöstä yritimme jäljittää Andromedan galaksia.
Tyytyväisinä, mutta väsyneinä palasimme kotiin.
Retkeläiset: Erkki, Henri, Jani ja Timo (teksti)
