Joulukuun jäsenillassa viihdyttiin kuvien ja tarinoiden parissa.
Illan aikana kuultiin Joensuusta Kolille suuntautuneesta revontulien kuvauskeikasta, joka lopulta venyi kolmen vuorokauden matkaksi jäämeren rannalle Pohjois-Norjaan. Vuoden 2012 suuren aurinkomyrskyn innostama matka jätti jälkeensä hailakoita kuvia taivaantulista ja mieleenpainuvia muistoja Tornion kirjaston parkkipaikalla henkilöautossa nukutusta yöstä.
Katseltiin ja kuunneltiin myös lentokoneesta kuvatun kokoympyrän muotoisen sateenkaaren aiheuttamaa mielihyvää.
Samoin mielenkiintoista oli kuulla ja nähdä minkälainen on ilmasta ja merestä yhtä aikaa heijastuva kaksoissateenkaari, jossa spektrit ovat samassa järjestyksessä.
Kuultiin myös kuinka yllättäen eteen tulee aivan erilainen kuvauskohde, kuin mitä on alun perin lähtenyt hakemaan.
Kuvaamisessa ei aina ole tärkeää vain se kameran taltioima otos. Näköhavainnon lisäksi muutkin aistit luovat hetkeen kokonaisvaltaista tunnelmaa, joka jättää pysyvän muistijäljen.
Tästä hyvän esimerkin kertoi eräs nyt jo melkein seuran veteraanijäseneksi luokiteltava henkilö:
” Olin ensimmäistä kertaa tähtitornilla erään ryhmän mukana. En kiivennyt ylös torniin, vaan olin siinä tornin alapuolella katsellen kirkasta tähtitaivasta paljain silmin. Huikea tähtitaivas oli sellaisenaan jo elämys, mutta sen täydensi pimeässä, hiljaisessa yössä ajoittain kuulunut tähtikaukoputken seurantajalustan surahtelu. Tuo ääni porautui selkäytimeen ja antaa yhä edelleen voimia seisoa pimeässä pakkasyössä tavoittelemassa kaukaisia syvän taivaan kohteita.”
Illan aikana puhuttiin aika paljon revontulista ja muun muassa sen erikoisesta “Steve-kaaresta”. Eikä mikään ihme, sillä ovathan revontulet sellainen tähden aiheuttama ilmiö, jota kuka tahansa voi tarkkailla ilman havaintovälineitä.
Lähitähdestämme Auringosta purkautuva hiukkasvirta (aurinkotuuli) saavuttaa maapallon noin 6 -8 tunnin kuluessa. Maan magneettikenttä suojaa planeettaa aurinkotuulen hiukkasilta ja säteilyltä. Magneettikenttä venyy tässä törmäyksessä ja ohjaa suurimman osan aurinkotuulesta pois maapallon läheisyydestä. Osa hiukkasista jää kuitenkin magneettikentän sisään, kiertyy magneettikentän mukana napa-alueille ja muodostaa ilmakehään osuessaan revontulia.
Ihmissilmän erottelukyky hämärässä ei ole kovin hyvä, mutta kameran herkkä kuvakenno taltioi revontulista paremmin värejä. Vihreä on yleisin väri. Violettia väriä on myös paljon. Joskus voi nähdä korkealla revontulissa punaista ja kamera voi harvinaisissa tapauksissa taltioida myös sinistä väriä.